Ratkaiseeko asennus vai asenne hyvinvointiteknologian alalle työllistymisen?
Kokoonnuimme reilu viikko sitten hyvinvointiteknologian osaamisalan kokeilujen yhteistyöpäiville Helsinkiin. Yhteistyöpäivillä oli kokeilussa mukana olevaa oppilaitosjohtoa, kokeilussa toimivia opettajia, hyvinvointiteknologian jaoston jäseniä sekä eräs alan ammattijärjestö. Yhteistyöpäivien kantavana teemana oli työelämälähtöisyys.
Järjestimme yhteistyöpäiville paneelikeskustelun, jossa kysyimme työelämän ajatuksia siitä vastaavatko hyvinvointiteknologian tutkinnon osat nykyisiä ja tulevia osaamistarpeita. Panelisteinamme toimivat toimialajohtaja Katja Kääriä Med Group Oy:stä, toimitusjohtaja Toni Kurvinen Arctic Connect Oy:stä, vs. palveluesimies Sirpa Koskenlaine Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymästä sekä yli-insinööri Seppo Valio, Opetushallituksesta. Saimme aikaan eri sektoreiden palveluiden tuottajien ja käyttäjien kanssa hyvän keskustelun, josta jaan muutaman ajatuksen tässä blogikirjoituksessa.
Paneelissa hyvinvointiteknologian nähtiin laajana käsitteenä. Laajasta näkökulmasta tarkasteltuna hyvinvointiteknologia määriteltiin kaikiksi toiminnoiksi (ei ainoastaan sähköisiksi), jotka voivat vahvistaa asiakasta ja hänen voimavarojaan. Hyvinvointiteknologia voi sisältää myös erilaista tiedonkeruuta, mittauksia, kyselytutkimuksia, aktiivisuuden, unen tai vuorokausirytmin mittauksia jne. Toisaalta käsiteen pääpaino nähdään teknologian kuvantamismenetelminä, apu- ja turvalaitteina tai viestintään kuuluvina järjestelminä ja ratkaisuina.
Panelistit pitivät terminologian määritelmää keskeisempänä kysymystä hyvinvointiteknologian paikasta sosiaali- ja terveysalalla ja sitä, miten teknologian tulisi auttaa ja viedä asiakasta eteenpäin arjessa.
Hyvinvointiteknologian alalla tarvitaan kykyä kysyä ja ratkaista asiakkaan asioita. Hyvinvointiteknologian ammattilaisen tulee ymmärtää teknologian ratkaisun merkitys asiakkaalle. Teknologian ratkaisun merkitys asiakkaalle ei voi perustua kaupallisiin intresseihin. Täten myös hyvinvointiteknologian koulutuksen tulisi antaa opiskelijoille valmiudet katsoa tulevaisuuden tarpeisiin. Mitä ihmiset tarvitsevat? Mikä on teknologian ratkaisun käytettävyys? Kisan voittaa ne, jotka osaavat tarjota osana hyvinvointiteknologian ammattilaisen työtä asiakkaalle asiakaslähtöisiä ratkaisuja. Lisäksi ”on osattava olla omalla osaamisella toisella ammattialalla” (sosiaali- ja terveysalalla). Pelkät asiakaslähtöiset ratkaisut eivät vielä yksin riitä. Teknologian ratkaisut tulee osata myös myydä asiakkaalle, omaisille ja sosiaali- ja terveydenalan ammattilaisille (esim. kotipalvelulle).
Panelistit esittivät kuilun hyvinvointiteknologian ja sosiaali- ja terveysalan välillä toistaiseksi suureksi. Hyvinvointiteknologian osaamisalan koulutus antaa kuitenkin hyvän mahdollisuuden kaventaa kyseistä kuilua, mikäli opiskelijoiden koulutuksessa painotetaan seuraavia asioita:
- Lähtökohtaisesti hyvinvointiteknologian opiskelijan tulee olla kiinnostunut sosiaali- ja terveysalasta sekä ihmisistä, sillä alojen limittyminen on väistämätöntä – teknologia täydentää sote -kenttää ja sote -kenttää mallintamaan tarvitaan teknologiaa. On tunnistettava asiakaan voimavarat sekä osattava puuttua niihin asioihin, joissa asiakas tarvitsee apua.
- Opetuksessa opiskelijat on ”altistettava mummoille”. Opiskelijoille on tarjottava eri asiakasryhmien kohtaamismahdollisuuksia. Kohtaamisia on harjoiteltava oppilaitosympäristössä sekä työelämässä. Esim. teknologian asennustilanteessa asiakas saattaa seurata asentajan työtä vierestä 8 tuntia. Lisäksi opiskelijoiden on oltava tietoisia asiakkaiden/hoitolaitosten päivärytmistä ja toimintakulttuurista.
- Opiskelijoiden tulee osata käyttää selkokieltä ja miettiä miten yksinkertaistaa laitteiden käyttöönotto-opastusta asiakkaille ja hoitajille. Asentajaa voi olla työelämässä vastassa hoitaja, joka ei osaa käyttää älypuhelinta tai asiakas, jolla voi olla esim. näön kanssa ongelmia.
- Opiskelijoiden tulisi kiinnittää huomiota asiakkaan opastamiseen myös silloin, kun teknologian käyttäjällä (esim. hoitajat, asiakas) ilmenee jokin ongelma tekniikan toimivuudessa. Käyttäjälle tulisi kertoa mistä ongelma johtuu ja miten hän voi sen korjata. Tällä hetkellä kuilu teknologian tuottajan ja käyttäjän välillä on suuri. Vastaavissa tilanteissa, IT –tuki, johon hyvinvointiteknologian asentajia mahdollisesti työllistyy, korjaa ongelman teknologian käyttäjän jäädessä passiiviseksi osapuoleksi.
Panelistit näkivät hyvinvointiteknologian osaamisalan kokeilun tarpeellisena. Panelistien mukaan työn kysyntä ja tarjonta eivät kuitenkaan kohtaa toivotulla tavalla. Hyvinvointiteknologian tuottajat eivät tunnista olevansa hyvinvointialalla, vaikka tuottavat/myyvät hyvinvointiteknologiaa. Tulevaisuudessa ensisijaisen tärkeää olisikin verkostoituminen, sillä alalla on myös järjestelmiä, jotka eivät keskustele keskenään. Verkostoitumisen tulisi tapahtua koulutuksen järjestäjän taholta ennen koulutuksen alkua. Oppimisen näkökulmasta olisi rikasta, mikäli koulutuksen järjestäjät verkostoituisivat erilaisten toimijoiden (yritykset, kuntayhtymät ym.) kanssa. Näin opittaisiin työskentelemään yhdessä ja jakamaan jo koulutuksen aikana tehokkaammin työelämässä tarvittavia taitoja opiskelijoille. Tämä edellyttäisi opiskelijoiden raportointivelvollisuutta muille ryhmän opiskelijoille – myös opettajien panosta työpaikoilla arvostettiin. Työssäoppimispaikka nähdään lähes ratkaisevana työllistymistä edesauttavana tekijänä. Tulevaisuudessa hyvinvointiteknologian asentajia työllistää laitteiden asennuksien ja käyttöönoton rinnalla yhä enenevissä määrin laitteiden huolto ja tarkastukset.
Tiivistetysti loppuun todettakoon työelämäedustajien paneelin keskeinen viesti hyvinvointiteknologian työllistyville opiskelijoille, koulutuksen järjestäjille ja toteuttajille sekä päättäville tahoille:
Hyvinvointiteknologian huoltaja ja asentaja voivat olla yrityksen käyntikortteja silloin, kun heidän asenne ja motivaatio ovat kohdallaan, ja he kykenevät kohtaamaan ja kommunikoimaan asiakkaan kanssa.
Näistä lähtökohdista meidän tulisi viedä hyvinvointiteknologian osaamisalan kokeilua eteenpäin osaksi koulutustarjontaa!
Anna Levy